Äitiys, Kuulumiset

Viikko pulkassa

Niin on taas yksi viikko hurahtanut ja niin sanotusti pulkassa. Voisi olla kirjaimellisesti, sillä niin vain on lumipeite pysynyt maassa jo reilun viikon putkeen täällä etelärannikollakin! Ja lisää pyryttää kaiken aikaa. Me ei kuitenkaan olla pulkkailtu ihan niin paljon kuin olisi voinut, etenkään kun Nöttis ei jostain syystä ole uskaltautunut pulkkamäkeen vielä ollenkaan. Taitaa olla tottumiskysymys.

En ole melkein viikkoon kirjoittanut mitään. Ei ole nyt puhti riittänyt ja iltojen (tai pikemminkin alkuöiden) pari lapsivapaata tuntia ollaan pyhitetty telkkarin ja viimeisimmän Viikingit -kauden katsomiseen näpyttelyn ja nörtittämisen sijasta. Yhtenä iltana ajattelin lisätä blogiin kävijäseuranta -lisäosan, mutta kun tosiaan olen niin huono nörtittämisessä, ei siitä tullut mitään vaikka sen pitäisi kaikkien googlettamieni opastusten mukaan olla superhelppoa. Kyllästyin koko hommaan ja varmaan siitä syystä koko blogikin unohtui pariksi päiväksi. Lisäosa on edelleen asentamatta joten viisaammat ja kokeneemmat bloggaajat, jos satutte tätä lukemaan, niin kertokaa tälle hömelölle parhaat vinkkinne! Kiitos 🙏🏻 Loppuviikosta sitten vähän taas skarppasin ja päätin avata blogilleni instagram -tilin! Sekin on minulle täysin uusi maailmansa, mutta siellä nyt ollaan ja ihmetellään ja opetellaan. Blogit.fi -sivustolle lisäsin blogini heti kun vaaditut kymmenen postausta oli valmiina ja facebookissakin on oma sivu ollut jo pari viikkoa. Tämä sometus on lähtenyt mun mittapuulla ihan käsistä! Mutta toisaalta on ollut antoisaa myös oppia hirmuisesti uutta tässä samalla.

Voisin taas kertoa ummet ja lammet huonosti nukutuista öistä ja kroonistuneesta väsymyksestäni, mutta todettakoon nyt vain yhden yön jo menneen aika nappiin, kun Veikka-Boika oli ensimmäistä kertaa elämässään peräti 9h putkeen syömättä ja Nöttiskin heräsi ekaa kertaa vasta kuudelta ja jatkoi vielä uniaan. Eli tunnelin päässä näkyy jo pilkahdus valoa. Josko meillä joskus vielä nukutaan kokonainen yö putkeen. Mikä olisi kyllä hyvä, koska tajusin juuri äitiysvapaan loppuvan tasan neljän kuukauden päästä! Mitä ihmettä! Toki tämä kamppailu väsymyksen kanssa koskee varmasti joka ikistä vauva-taaperoperhettä, eipä tässä mistään uniikista tilanteesta taida kyse olla.

Viime maanantaista kirjoittelinkin jo, kun sain yllätyksenä kokonaisen illan vain itselleni ja se oli kuin olikin rentouttava kokemus pitkästä aikaa. Tiistaista on kehkeytynyt tässä kuukausien kuluessa saunapäivä ja lähes poikkeuksetta mieheni ollessa iltavuorossa, menemme tiistaisin mummilaan saunaan ja syömään. Tällä kertaa teimme vielä iltalenkin kauniissa hämyisissä lumimaisemissa mummin ja vaarin kanssa. Eikä vissiin vielä ole tarpeeksi tullut hehkutettua, kuinka ihanaa on, kun on sitä lunta!

Perjantaina päätin häärätä soseiden parissa ja tehdä kerralla useampaa sorttia pakkaseen. Samalla syntyi lämmin talvinen sosekeitto ruuaksi meille muille ja meinaan tässä joku päivä laittaa reseptiä jakoon tännekin. Sosekeitot menevät meillä hyvin kaupaksi, ovat edullisia, terveellisiä ja ihanan helppoja valmistaa. Ja mukaanhan voi tunkea melkein mitä vain.

Viikonloppuna saimme ihanan aurinkoisen pakkaspäivän, josta Nöttis ja Veikka-Boika pääsivät nauttimaan mummolaan sillä aikaa kun me mieheni kanssa pyörimme Prismassa ahdistavat maskit päässä ja teimme viikon ruokaostoksia. Kokeilimme ennen joulua pari kertaa Prisman kotiinkuljetusta ja totesimme sen loistavaksi. Nyt se vain on jäänyt näiden rikkonaisten viikkojen tiimellyksessä. Mutta totesimme tämän reissun päätteeksi, että sillä jatketaan! Mielelläni maksan kympin ylimääräistä, kun joku muu kerää tuotteet ja tuo ne kotiovelle. Olen sen verran perfektionisti, että hevi-osastolla täydellisen tuotteen valitseminen on aina yhtä haastavaa puuhaa eikä seitsemän kauppakassillisen, vaippapakettien ja talous- ja vessapaperien raahaaminen kovin kutsuvaa ole sekään. Jatkossa ei myöskään näin upea ulkoilukeli menisi hukkaan.

Sunnuntaina korjasimme joulun pois. Nyt kotia koristaa enää kaksi lyhtyä, muutama kynttilä ja nuupahtanut amaryllis sekä kultaisesta kuorrutuksestaan uloskasvanut mehikasvi. On joka vuosi yhtä haikeaa viedä joulukuusi pihalle. Tuntuu, että kaunis puu on palvellut aivan liian vähän aikaa. Sen kannalta muovikuusi olisi toki parempi vaihtoehto. Nyt kuusi kuitenkin kaunistaa vielä hetken aikaa kierrätyspistettä ja tuossa pyryssä saa nopeasti kauniin lumipeitteen ylleen. Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon ja loppuun vielä kuva muovailuvahaukoista, jotka ovat kuin suoraan Blues Brothersista. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *