Äitiys, Kuulumiset, Leikkiä ikä kaikki

Vauvataaperocombo nyt

Kirjoittelin pari kuukautta sitten jutun https://heiniannika.fi/top-6-yhteista-puuhaa-taaperon-ja-vauvan-kanssa/ , jossa kerroin parhaista yhteisistä tekemisistä kolmistaan vauvan ja taaperon kanssa. Nyt täytyy sanoa, että tilanne on näinkin nopeasti täysin muuttunut eikä tuon postauksen vinkit meillä enää pädekään!

Nöttis on ihan pian 2,5-vuotias ja Veikka-Bojalla ikää on mittarissa 7,5 kuukautta. Molemmilla kehitys on ollut viime aikoina huimaa. Päivät ovat pullollaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, laulua, meteliä, naurua, uhmaa, iloa, kiukkua, pölinää… no, on meillä välillä suht rauhallistakin.

Veikka-Boika on lähtenyt liikkeelle ja hinku ylös jaloille on kyltymätön. Kyllä hän tukea vasten nouseekin ja ryhtyy välillä yrityksiin, jotka johtavat tasapainon pettämiseen ja sitten mennään mukkelis makkelis nurin, yleensä pää edellä. Poika on täysin vahdittava. Itseluottamusta riittää enemmän kuin taitoa ja välillä näyttää kuin hänet olisi jotenkin ohjelmoitu etsimään lähin paikka, jota vasten pääsee ylös. Paikallaan ei maltettaisi pysyä yhtään ja pukeminen ynnä muut ovatkin hirmuista vääntöä. Etenkin, kun pojalla on voimaa kuin pienessä kylässä. Neuvolan tätikin ihmetteli, ettei ole koskaan tavannut yhtä voimakasta vauvaa.

Nöttis sen sijaan on yhtäkkiä jotenkin niin ”iso”. Puhetta ja tarinaa riittää. Tytöllä on hyvä huumorintaju ja välillä hän kertoo ihan puuta heinää samalla hymyillen salakavalasti. Narraa siis tahallaan. Menoa ja meininkiä piisaa Nöttikselläkin ja etenkin kaikki hyppiminen on nyt pop! Nöttis koettelee omia rajojaan hyppäämällä alas yhä korkeammalta ja korkeammalta. Uhmailuja esiintyy päivittäin ja tyttö on myös melkoinen väittelijä. Ja vaikka veikka on rakas ja tärkeä, nostaa mustasukkaisuus päätään enemmän kuin aiemmin.

Pari kuukautta sitten kerroin junaradan olevan paras yhteinen leikkimme. No ei ole enää. Silloin radan rakentelussa ja paristoilla liikkuvissa junissa oli ajanvietettä Veikka-Bojalle, joka seurasi vierestä silmä kovana. Nyt hän vyöryy junaradan yli laittaen kaiken suuhunsa eikä junaleikkejä voi kolmistaan ollen oikein enää edes leikkiä. Myös muovailuvahat ja palapelit sun muut aiemmin lattialla tehdyt puuhat on nostettu pöydälle Veikka-Bojan ulottumattomiin. Onneksi Nöttis osaa jo hetken keskittyä itsenäisestikin ja häneen voi suurimmaksi osaksi luottaa, ettei esimerkiksi muovailuvaha mene suuhun. Toki huomiota kaivatessaan hän yhä keksii mitä milloinkin.

Leluista ylipäätään voisi sanoa sen verran, että se, mikä on toisen hallussa, kiinnostaa. Veikka-Bojan on pakko saada Nöttiksen hallussa oleva kirja käsiinsä keinolla millä hyvänsä ja Nöttis kiipeää Veikka-Bojan kävelyautoon leikkimään vauvaa. Tai sitten Veikka-Boika sotkee Nöttiksen leikit ja kun houkuttelen hänet muualle vauvalelulla on Nöttis hetken päästä repimässä vauvalelua pois Veikka-Bojan käsistä huutaen samalla ”Minun!” ja omat, vielä hetki sitten niin tärkeät leikit ovat hetkessä unohtuneet. Välillä Nöttis on sitä mieltä, ettei Veikka-Boika saisi leikkiä millään lelulla. Ja Veikka-Boika tietenkin haluaisi leikkiä juuri sillä, millä siskokin ja seuraa siskoaan kuin hai laivaa. Ja kyllä se yhteinen sävelkin aina välillä leikkiin löytyy. Silloin näistä kahdesta kuoriutuu mitä suloisin parivaljakko.

Tuolta parin kuukauden takaiselta Yhteiset tekemiset top 6 -listalta kutinsa pitävät yhä ulkoilu, kylpeminen ja laulaminen. Ne ovat edelleen toimintoja, joissa molemmat viihtyvät yhdessä yhtä aikaa omalla tavallaan. Laulaminen ja muu musisointi on kenties vielä aiempaakin mukavampaa ja ainakin monipuolisempaa yhteistä tekemistä. Ennen minä lauloin ja lapset kuuntelivat, nyt kaikki ovat mukana. Eilen meille tuli postissa veikeä lasten cd-soitin ja laulukirja, joka sisältää cd:n. Sitä kuunneltiin pitkin iltaa ja samalla soitettiin rytmikkäästi eri soittimia. Sama meininki jatkui tänään heti aamusta. Huuli pyöreänä katsoin, kun Veikka-Boika nappasi marakassin ja alkoi sillä rummuttamaan rumpua kuin kokeneempikin pikkumusisoija. Samaan aikaan Nöttis tanssi ja lauloi antaumuksellisesti Leipuri Hiivan mukana. Näin viihdyttiin pitkään ja lapset jaksoivat keskittyä.

Toinen molempia viihdyttävä asia ovat erilaiset äänikirjat, joita meille onkin kertynyt jo iso kasa. Eli edelleen pysytään äänien ja musiikin maailmassa.

Kolmantena, muttei vähäisimpänä ovat pallot. Mitä enemmän palloja ja vauhtia, sen parempi. Yksi pallo kilisee, toinen kolisee, tarrapallot tarttuvat äidin villasukkiin kiinni ja ilmapallot leijailevat. Ystävänpäivän litistynyt heliumpallo kahisee ihanasti. Molemmat villiintyvät ja kikattavat ääneen.

Pari kuukautta sitten Nöttis tykkäsi olla mukana Veikka-Bojan hoitamisessa ja tykkää edelleen. Silloin Veikka-Boika söi vielä eri aikaa kuin muut ja Nöttikselle mieleisintä olikin veikan syöttäminen. Tilanne muuttui sen jälkeen, kun Veikka-Boika siirtyi syöttötuoliin ja sen myötä samaan ruokapöytään muiden kanssa. Ruokailut tapahtuvatkin nykyään lähes poikkeuksetta yhdessä ja ovat näin ollen edelleen yhteistä tekemistä, mutta eri tavalla. Ruokarytmien yhtenäistymisen ansiosta aikaa on vapautunut lisää kaikelle muulle. Ja se on helpottanut ja rauhoittanut arkea muutenkin, koska päivien kulkua on helpompi ennakoida.

Parin kuukauden takaisessa jutussa kerroin vielä kutitteluista ja loruleikeistä. Eipä ole tullut aikoihin edes kokeiltua vuoron perään loruttelua. Jotenkin en usko, että sekään enää samalla tavalla onnistuisi. Tilanne onkin muuttunut päälaelleen ja tällä hetkellä koen tärkeämmäksi miettiä, mitä vauvan ja taaperon kanssa voisi tehdä erikseen eikä yhdessä. Nöttis ja Veikka-Boika viettävät hirmuisesti aikaa yhdessä. Kummallekin tekisi varmasti hyvää olla välillä erossakin ja saada koko äidin huomio vain itselleen.

Viime kesänä ennen pojan syntymää suunnittelin, että kävisin Nöttiksen kanssa muskarissa ja Veikka-Bojan kanssa vauvajumpassa, jotta molemmilla olisi ainakin kerta viikkoon ikioma äitihetkensä. No kiitos koronan, eivät suunnitelmat oikein toteutuneet. Onneksi nyt on pihamuskari, jossa Nöttis saa äitiaikaa ja leipomisesta on tullut mielekäs yhteinen tekeminen. Lisäksi Nöttis osaa pyytää jos haluaa tehdä jotain, joka vaatii aikuisen läsnäoloa. Veikka-Boika saa äitiaikaa Nöttiksen ollessa päiväkodissa omien ikätovereidensa parissa. Nöttis alkaakin jo olemaan vähän kavereiden perään.

Viime päivinä mieleeni on pulpahdellut vaikka mitä tekemisen ideoita lasten iloksi. Vähän sellaisia spesiaaleja juttuja normileikkien rinnalle, arkea rikastuttamaan. Temppurataa, vauvajumppaa, satuhierontaa, värikylpyä…. Molemmille tasapuolisesti. Omia ikätasolle sopivia tuokioita yhdessä äidin kanssa. Ja ihan kaksistaan. Joko rauhoittamaan, purkamaan energiaa, antamaan elämyksiä ja aistikokemuksia, harjoittamaan motoriikkaa tai parantamaan vuorovaikutusta. Näistä lisää, kunhan päästään juttuja toteuttamaan 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *