Kuulumiset, Minä ❤ Hygge

Tuli ja meni joulu kultainen

Ja niin on taas se riemulla odottamani joulu takana tältä vuodelta! Meillä jouluaattoa on aina vietetty melkein saman kaavan mukaan. Joulupäivänä ja Tapanin päivänä on menot vaihdelleet enemmän. Itselle se joulun tärkein on kuitenkin nimenomaan aatto. Meidän jouluun ei koronakaan vaikuttanut, koska joulun vietossa on aina ollut suht pieni porukka mukana ja olemme erittäin tiiviisti tekemisissä muutenkin. Ei ole koskaan tulossa serkun vaimon kaimaa tai isotädin miehen siskoja mistään Helsingistä tai Pirkanmaalta.

Kuten aina, alkoi aamu riisipuurolla. Tämä yksi joulun suosikkiherkuista saa lautasellani ylleen reilun kerroksen kanelisokeria. Sillä lähtee joulunvietto hyvin käyntiin! Tämän jälkeen perheemme hajaantuu hetkeksi, koska mieheni lähtee lasten kanssa käymään mummolassa viemässä sinne jouluterveiset. Mummo ja pappa kun eivät illalla enää liity yhteiseen joulun viettoon. Sillä aikaa minä menen joulusaunaan.

Meillä ei ole omaa saunaa joten olen aina käynyt saunassa vanhemmillani. Tänä vuonna joulusauna siirtyi siskoni luokse sillä hän muutti vastikään omakotitaloon. Eikä sähkösauna voita puulla lämmitettyä eli siinä suurin syy paikan vaihtamiseen. Joulusaunan jälkeen telkkarista tulee aina Joulupukki ja noitarumpu.

Aiemmin olemme aina viettäneet aattoillan vanhemmillani, mutta Nöttiksen syntymän jälkeen aattoillan vietto siirtyi meille. Illan viettoon tulevat vanhempani ja siskoni miehensä kanssa. Ja illan vietto aloitetaan tietysti jouluaterialla.

Vatsat täynnä asetumme ruokapöydän ääreltä olohuoneen sohvalle kuusen luo. Kuusen alla komeilee aivan turhan suuri röykkiö lahjoja. Tämäkin tuntuu olevan meillä jouluperinne. Joka vuosi kerrotaan toisillemme, että nyt ei hankita paljon lahjoja ja kehotetaan toisiamme toimimaan samoin. Ja joka vuosi lahjoja on silti ihan liikaa. Tänä vuonna oli jo ajatuksena, että joulupukki tulisi piipahtamaan. Kuitenkin pohdimme, onko se turhaa ja Nöttiskin saattaa vielä vain pelästyä. Noh, korona ratkaisi tämänkin asian puolestamme. Tontut olivat siis jälleen yöllä käyneet tuomassa lahjat kuusen alle, kun pukki ei millään ehdi joka paikkaan.

Siskoni ja Nöttis jakavat paketit yhteistyönä ja paketit availlaan aina vuoronperään rauhassa, jotta kaikki näkevät, mitä paketeista kuoriutuu ja mikä tärkeintä, miten lahjan saaja reagoi. Lahjakääreiden avaamisessa ja lahjojen ihmettelyssä menee aikaa ja energiaa ja kun kaikki lahjat on avattu, onkin aika taas syödä.

Ennen keitettiin kahvit kakkuineen ja torttuineen, mutta meille siirtymisen jälkeen on perinteeksi muodostunut kahvin ja glögin lisäksi myös herkuttelu juustoilla lisukkeineen. Tässä kohtaa Nöttis syö iltapalaa ja pikkuhiljaa lapset väsähtävät yöunille. Sen jälkeen pelataan aikuisten kesken lautapelejä aina yön pikkutunneille saakka. Taustalla soi joku telkkarin joulukonsertti. Samalla suklaat aina katoavat mystisesti pöydän suuresta mariskoolista. Tänä vuonna tutustuimme yhdestä lahjakääröstä tulleeseen peliin nimeltä Smart10, joka osoittautui tosi kivaksi peliksi! Kaikki tykkäsivät siitä, etenkin silloin, kun pärjäsivät hyvin pelissä.

Ja niin oli taas tämäkin aatto taputeltu. Joka vuosi varmaan siinä marraskuun lopun hujakoilla alkaa odottamaan joulua. Kun on pimeää ja kolkkoa, tuulista ja sateista ja tuntuu, että syksy vain venyy ja venyy. Alkaa masentaa. Joulu tarjoaa joka vuosi jotakin, mitä odottaa. Ja sitten pienessä hetkessä se on ohi. Hetken harmittaa, mutta loppiaiseen mennessä joulukuuseen ja tonttuihin ehtii oikeastaan jo kyllästyä. Aina yhtä kauniilta kuulostavat joululaulut ovat soineet korvamatoina päässä jo muutaman viikon ja niistä luopuu suosiolla. Talvi tuntuu vielä pitkältä, mutta pari kuukautta vierähtää nopeasti ja yhtäkkiä kevät tekee tuloaan. Sitten alkaa kesän odotus ja joulu on jo kaukainen muisto. Kunnes seuraavana pimeänä marraskuuna sitä alkaa taas rakastamaan ja odottamaan. On siis onni, että joulu on vain kerran vuodessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *