Kuulumiset

Retrosunnuntain pikakuulumiset

Tänään on eletty kuin seitkytluvulla konsanaan. Vaikka Nöttis on arkaillut pulkkamäen suhteen, on hän tykästynyt torilla hauskuuttavaan napakelkkaan. Siellä käytiin tänäänkin pyörimässä. Päivälliseksi loihdin ensimmäistä kertaa elämässäni makaronivelliä! Olen syönyt sitä kerran aiemmin. Kyseinen ruokalaji on kyllä yllättävän maukas. Meidän taaperolle se ei tosin uponnut.

Iltakylvyn jälkeen istahdimme sohvalle katselemaan Barbapapaa. Se kuuluu Nöttiksen ehdottomiin suosikkeihin. Sitä on katsottu meillä jo yli puoli vuotta ja jaksot on nähty moneen kertaan. Täytyy sanoa, että on tämä 50 vuotta vanha piirretty ihanan rauhallinen, leppoisa ja hyväntahtoinen kaikkien nykyajan sähellysanimaatioiden ja -piirrettyjen rinnalla. Itse en aina ymmärrä nykyajan lastenohjelmia. Toki poikkeuksiakin on. Barbapapa on oikeastaan minullekin aika tuntematon enkä ainakaan muista sitä lapsena katsoneeni. Nyt olemme yhdessä päässeet mukaan Barbaperheen seikkailuihin ja jo pelkät musiikkipätkät ovat jotenkin tosi herttaisia. Jäävät kyllä helposti korvamadoiksi….

Kuluneella viikolla ulkoilut ovat olleet yksi kohokohdista. Napakelkkailun lisäksi ollaan ulkona tehty muutakin kivaa. Pihamuskarista kirjoittelinkin oman juttunsa. Siinä on mukava tapa viettää aikaa pakkasessa, kun välillä tuntuu, että iänikuinen kävely ja leikkikentät on jo niin nähty. Talvella kun leiksalla temmeltäminenkin on hieman kömpelöä paksujen vaatekerrosten kanssa.

Viikonloppuna Nöttis pääsi kokeilemaan hiihtämistä. Itse en kyseisellä mummolareissulla ollut mukana, mutta kuvia katsellessa hymyilytti yksi otos, jossa tyttö näyttää kuin huutaisi kuuluisat kaksi sanaa ”Havuja perkele!” Kuin kasikytluvulla konsanaan. Itselläni sen sijaan oli ihan omat retroilut meneillään samaan aikaan, kun intouduin pitkästä aikaa jumppaamaan kotona ja muun muassa pyörittelin joululahjaksi saamaani hulavannetta. Perinteiset koirankusetus-pakaraliikkeet jäivät kyllä seuraavaan kertaan.

Viikonlopun alkajaisiksi leivottiin perjantaina Nöttiksen kanssa iltapalaksi sämpylöitä kaurapuuron tähteistä. Leipominen yhdessä on mukavaa puuhaa ja mikäpä olisi ihanampi tapa aloittaa viikonloppu kuin nuuskia uunista kantautuvaa uunituoreen sämpylän tuoksua ja samalla katsella, kuinka sämpylät kohoavat ja saavat herkullisen värin pintaan.

Sitten nostalgisilta 70- ja 80-luvuilta tähän päivään. Meillä valvotaan taas melkoisesti joten siinä ehkä suurin syy, miksi tämä kirjoittaminen on tuntunut viime päivinä takkuiselta. Ja miksi tämä postaus on nimenomaan pikakuulumiset. Vauvat ovat kyllä kummallisia olentoja. Juuri kun tuntuu, että ollaan menossa oikeaan suuntaan, yöt helpottuvat ja rytmi on löytynyt, tapahtuu jotakin, ja tuntuu kuin kaikki alkaisi taas alusta. Meillä on eletty neljän kuukauden hulinat, viiden kuukauden villitykset ja kuuden kuukauden tsempalot. Ja nyt seitsemän kuukauden lähestyessä olkoot tämä kausi vaikka nimeltään seitsemän kuukauden meuhkaamiset.

Täytettiin tänään varhaiskasvatushakemus Veikka-Bojalle. Tilanne alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan. Käsittämätöntä, että minä itse olen palaamassa töihin jo muutaman kuukauden kuluttua ja että meidän pieni poika on jo niin iso, että aloittaa oman päiväkotiuransa! Sydäntä ihan särkee jo etukäteen vaikka eiköhän kaikki suju hyvin. Lapset ovat sopeutuvaisia. Näissä tunnelmissa siis lähdetään kohti alkavaa viikkoa. Nyt nukkumaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *