Kuulumiset

Pöpöjä, puuhia ja pohdintoja

”Saapuu taka-taka-taka-taka-taka-takatalvi!” Nuo Mokoman kappaleen lyriikat ovat soineet tänään koko illan päässä. Ulkona tuulee ja pyryttää. Maisema on taas kuin sydäntalvella. Vielä aamupäivällä näytti melko keväiseltä. Päästiin pitkästä aikaa ulos koko perheen voimin sairasteluiden jälkeen. Tuuli oli kova jo tuolloin ja pöllytti hiekkaa silmiin kuivilta hiekoituskivien täyttämiltä kaduilta. Oltiin kuin hiekkamyrskyssä. Ja päästiin juuri pois alkavan lumimyräkän alta.

Vielä aamupäivällä lähipuistomme kenttä oli puoliksi sulanut luistelujäästä ja päätimmekin ottaa jalkapallon mukaan. Käytän tässä arkistokuvaa, koska en nyt kuvia ottanutkaan. Nöttis on jo viime kesänä ollut yllättävän taitava kuljettamaan palloa.

Pallottelun päälle piipahdimme possomyymälässä kuten monesti lauantaisin aamupäivällä. Olen jo useamman kerran törmännyt myymälän luona yhteen tuttavaani, jolla on ollut aina samat aikeet. Minusta siinä on jotain ihanaa pikkukylän tunnelmaa, kun sattumalta tapaat aina jonkun pikkuruisessa tehtaanmyymälässä ja olette molemmat ostamassa tuoreita, vielä lämpimiä paikallisia leivonnaisia.

Juuri jotain tällaista kaipaisin enemmän tähän nykyaikaan ja sen hektisyyteen ja kasvottomuuteen. Suuret firmat jyräävät pienet paikalliset yritykset alleen. Täälläkin näkee ihan liian usein jonkun laittavan lapun luukulle. Kilpailu kukoistaa ja vain tehokkuudella on merkitystä. Yhteisöllisyys jää taka-alalle. Ei kukaan enää tunne naapuriaan niin hyvin, että voisi mennä ovelle lainaamaan sokeria, kun se vahingossa loppuukin kesken leipomisen. Tuoreiden äitien ja isien toivotaan palaavan töihin niin pian kuin mahdollista, jotta rattaat pyörivät. Aivan kuin ei olisi tärkeää olla läsnä omille lapsilleen. Ei ihme, että mielenterveys monella järkkyy. Kaikilla pitäisi joskus olla aikaa pysähtyä. Ja elää hetkessä. Noh, tässä pieni pintaraapaisu siihen, mitä kaikkea sitä aina ajoittain tulee tuumailtua.

Asiasta toiseen. Tätä ja jo edeltävää viikkoa on varjostanut flunssa, jonka kourissa olemme olleet koko porukka, enemmän tai vähemmän. Onneksi Nöttiksellä ja itselläni oireet olivat lievät ja lyhytkestoiset ja Nöttis on jo tällä viikolla päässyt päiväkotiin leikkimään kavereiden kanssa. Sinne kun ei ole mitään asiaa edes pikkunuhassa näinä aikoina.

Eilen ikuistimme lasten jalan ja käden jälkiä sormivärein. Tai yritys oli hyvä, mutta Veikka-Bojalla oli niin kova meno päällä, että vain jalanjäljet onnistuivat joten kuten. Leipaisimme Nöttiksen kanssa vielä perunarieskat muussin jämästä iltapalaksi (jälleen kerran). Nöttis oli into pinkeänä mukana leipomishommissa ja jauhot senkun lentelivät. Taiteilemisesta ja leipomisesta syntyi tietenkin sotkua. Satuin toteamaan Veikka-Bojalle, että ollaanpa sotkettu tänä iltana, mutta en olisi voinut aavistaakaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Veikka-Boika vetäisi ison annoksen puuroa, jonka jälkeen alkoi yllättäen rajusti oksentamaan. Oksensi neljä viisi kertaa seuraavan puolen tunnin sisään. Syntyi hirveä määrä sotkua, siivoa, pyykkiä ja varatoimenpiteitä sekä epätoivoisia ajatuksia, mihin tässä vielä joudutaan.

Muistui elävästi mieleen pääsiäinen kaksi vuotta sitten. Lainaus facebookista:

Oletus: Jee, pääsiäinen ja 4pv koko perhe yhdessä! Ihanat ilmatkin vielä! ☀️❤
Todellisuus: Kiirastorstain ehtoolla mulla ja miehellä alkaa ihan jäätävä vatsatauti, joka jatkuu edelleen 🤮🤮, likka tänään aamulla mummilaan evakkoon 😭 ja puol tuntia sitten alkoi keittiön katosta valumaan vettä kuin Esterin perseestä…! 💧Ei muuta, ku aurinkoista pääsiäistä vaan kaikille! 🐣

Ja tarttuihan tuo tauti tuolloin lopulta Nöttikseenkin. Kaikki kärvistelimme neljä päivää vatsatautisina. Vettä valui ämpäreihin litratolkulla. Ja mistä vesi tuli? Yläkerrassa oli vedet tulvineet viemäristä putkitukoksen vuoksi. Siellä tehtiin täysremppa, me selvisimme säikähdyksellä.

Tämä vatsatauti tai mikä lie oli kuitenkin ohi tuossa puolessa tunnissa. Puolen yön aikaan uskaltauduimme kaikki nukkumaan eikä tauti ole jatkunut tai tarttunut meihin muihin. Ja hemmetin hyvä niin! Jälkikäteen muistin tosiaan todenneeni Veikka-Bojalle sotkusta ja vähän jo nauratti, että hän päätti siinä sitten vielä kymmenkertaistaa pyykkivuoret. Tuolloin pari vuotta sitten Nöttis oppi heti vatsataudista toivuttuaan ryömimään. Veikka-Boika se puolestaan päätti tänään nousta ekaa kertaa tukea vasten seisomaan! Eli meno ja meininki täällä meillä senkun kiristyy 😁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *