Äitin omat jutut, Operaatio fätistä fitiksi

No nyt on hehkeetä (+ alun tunnelmia)

Operaatio fätistä fitiksi -postaukset saavat jatkoa. Muistanette varmaan, kuinka aloitustekstissä kerroin, että minulla on kasa lempivaatteita, jotka eivät mahdu päälle. No, päätin kaivaa niitä muutaman esiin ja sovittaa.

Se, mitä tässä postauksessa nyt teen, on itselleni iso juttu. Yleensä julkaisen vain kuvia, joissa näytän niin hoikalta kuin mahdollista. Mikä ei taida olla kovin poikkeuksellista käytöstä meille ihmisille, etenkään naisille. Nyt kuitenkin jostain syystä päätin esitellä kaikelle kansalle muutaman kuvan itsestäni liian pienessä vaatteessa. Miksi? Sitä ihmettelen välillä itsekin. Mutta ehkäpä siksi, että se motivoi minua, koska nyt tästä ei voi enää perääntyä. Haluan, että jonkun ajan kuluttua voin ylpeänä laittaa tänne kuvan itsestäni sama vaate päällä niin, että se sopii ja näyttää hyvältä! Pitää sitä jotakin olla, johon verrata. Ja ken ties siinä samalla inspiroida jotain toistakin elämäntaparemontissa! 😊

Kävin minä vaa’allakin vain huomatakseni, että siinä on jonkin sortin kosketusvika paristoluukussa. Eli numerot voidaan unohtaa. Puhukoot siis peilikuva ja vaatteet puolestaan.

Aloitetaan kesyimmällä. Tämä ei näytä niin pahalta kuin, miltä se tuntuu. Ehkä rakkain lempparipaitani ei enää asetu väljänä ylle vaan kinnaa joka puolelta….
Noh, onneksi jouluun on vielä aikaa…! Jos ei halua itse näyttää joulukinkulta.
Tämä paita on kyllä jo sen verran nafti, että liekö istuu enää ikinä. Eikä välttämättä tarvitsekaan. Mutta katsotaan jos joku päivä olisi vaikka yksi muhku kyljessä vähemmän 😁
Tämä mekko tuskin menee enää koskaan! Tällä hetkellä jäin jumiin heti pään pujottamisen jälkeen 😅

Ja sitten niihin muihin alun tunnelmiin. Ruokavalio on tällä hetkellä se, mitä olen ruvennut eniten muuttamaan. Lähinnä herkkuja on tullut vähennettyä, koska se on suurin ongelmani. Toinen paha tapa on jatkuva kaapilla ravaaminen ja tämän napostelukulttuurin olen pyrkinyt minimoimaan. Siinä tosin on apua myös omasta tyttärestäni, joka alkaa olla kovin kiinnostunut, mitä äiti syö ja saako hänkin. Hän huomaa kaiken! Kun keittiössä rapisee, kuuluvat jo pienet juoksuaskeleet tulevan kohti. Eli kiitos Nöttiksen, on napostelu vähentynyt jo muutenkin ilman omaa itsehillintää. Samaan aikaan kasviksia, marjoja ja hedelmiä on tullut syötyä enemmän. Olen taas kerran elämässäni innostunut testailemaan kaikenlaisia smoothiesekoituksia. Niistä herkullinen postaus tulossa. 😋

Arjen pyörittämisen ja töiden alkamisen ohessa en ole ehtinyt varsinaisesti vielä jumppaamaan vaikka tavoitteena on lihaskuntoa kasvattava jumppa ainakin kerran viikossa näin alkuun. Koska sekin on parempi kuin, mitä olen kolmeen vuoteen tehnyt. Ei uskoisi, että ennen lapsia rääkkijumppa oli minulle elinehto! Haluaisin palon siihen syttyvän uudelleen. Nyt kuitenkin suurin lisäys muuhun hyötyliikuntaan on työmatkaliikunta kävellen tai pyöräillen. Työmatkaa on reilu 3 km suuntaansa eli mistään tappomatkasta ei ole kyse, mutta kyllähän niitä kilometrejä viikolle ehtii kertyä ja kaikki se on plussaa. Ja on tuota matkaa nyt paljon nautinnollisempi taittaa kuin vuosi sitten. Silloin pienikin rasitus aiheutti ennenaikaisia supistuksia ja olin niin etana, että rollaattorimummotkin viilettivät ohi.

Työmatkan varrelta 😍

Tuloksia tuskin on vielä alkanut viikon aikana näillä konstein tulemaan, mutta olen kyllä kokenut oloni heti hieman paremmaksi. Jo pienet muutokset kohentavat mielialaa ja poistavat tunkkaista oloa. Joten, kuten Barbababassakin todetaan: Näin, näin näin, taas uutta päin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *