Kuulumiset

Joulun odotusta

Joulu sen kun lähestyy! Kuten elämäni aakkosissa kerroin, olen jouluihminen. Joulu on minulle rauhoittumisen aikaa ja yhdessäoloa perheen kanssa. Ei niinkään hössöttämistä, kaupoissa hikihatussa juoksemista tai suursiivousta perimmäistä kaapin nurkkaa myöten. Kun paikalla on vain kaikkein lähimmät, tuskin on väliä sillä pienellä pölypallolla sohvan alla tai murusilla keittiön yläkaapissa. Stressitön perussiivous riittää meillä joulusiivoksi.

Joulu on vuoden hyggein juhla! Perhe, yhdessäolo, perinteet, jouluruuat, suklaat ja kakut, valot, kynttilät, joulukuusen tuoksu, glögi, joulusauna, laulut, manteli riisipuurossa, paketista vuosi toisensa jälkeen kuoriutuvat villasukat…. kaikki tämä on just eikä melkein hyggeä. Ja kaikki tämä kuuluu meidän jouluun.

Harmi, ettei tämä blogi oikein ehtinyt nyt mukaan joulun odotukseen. Tosin tänä vuonna en ole oikein ehtinyt itsekään! Olimme 3,5 kuukautta putkiremonttievakossa anoppilassa ja palasimme takaisin kotiin nelisen viikkoa sitten. Veikka-Boika syntyi evakon aikana joten tilannehan olikin koko perheelle ihan uudenlainen, kun kolmistaan lähdettiin ja neljistään tulikin nyt asettua uudelleen. Sen lisäksi remontti on vielä täysin kesken omassa rapussamme joten meteliä riittää, niin remonttipärinää kuin itkua, kun remonttipärinää säikähdetään. Eli vähän kaaoksessa ja uutta oppien ollaan elelty viime viikot enkä ole edes tajunnut, että joulu on jo ensi viikolla!

Olen hankkinut meille totuttuun tapaan joulun raaputuskalenterit. Vasta Lucian päivänä muistimme raaputtaa kaikki 13 ensimmäistä luukkua kerrallaan. Nöttis sentään on erittäinkin hienosti muistanut avata joka ikisen luukun elämänsä ensimmäisestä suklaakalenterista. Välillä ei meinaisi yksi luukku riittää. Silloin kalenteri menee ylähyllylle ja Nöttis jopa ihan itse välillä kertoo, että se pitää nyt laittaa sinne. Upeaa itsehillintää kaksivuotiaalta. Myöskin kaikki joulun tunnelman luojat lojuvat vielä kellarissa.

Eli, miten me olemme tänä vuonna sitten joulua odotelleet vai olemmeko edes? Noh, ihan viime päivinä vasta ollaan alettu päästä vähän tunnelmaan. Yleensä olen joululahjojen kanssa melko ajoissa liikkeellä. Nyt nekin ovat jääneet viime tinkaan. Lahjalistasta tulikin sellainen, että yksi käynti Tokmannilla riittää. Ja se reissu tuli heitettyä eilen. Lapsille nyt on tullut ostettua jo sitä sun tätä muualtakin. Lahjojen hankinta on kyllä toimiva keino päästä joulutunnelmaan. Nyt ei malttaisi enää odottaa sitä hetkeä, kun kääröjä availlaan.

Viime viikonloppuna leivoimme piparkakkuja Nöttiksen kanssa. Uunista kantautuva tuoksu täytti koko asunnon. Pienen uhmaikäisen kanssa leipominen oli mukavaa yhteistä puuhaa höystettynä jatkuvalla väännöllä siitä, saako piparitaikinaa samalla popsia suuhunsa koko ajan. Seuraavana päivänä vielä koristeltiin eikä äiti olisi saanut auttaa yhtään.

Meillä on soiva joululaulukirja ja sitä on viime päivinä soitettu paljon. Nöttis vasta opettelee laulujen sanoja ja Veikka-Boika selvästi rauhoittuu kuuntelemaan. Päälaulaminen jää siis minulle ja alkaa olla jo ääni käheänä hoilottamisesta.

Meille on kahden pienokaisen myötä kertynyt ihan älytön kasa pienen pieniä villasukkia. Siispä sain idean, että teen niistä joulukalenterin. Olen aivan varma, että sukkia löytyy se 24 kappaletta. Tälle vuodelle kalenteri ei ehtinyt joten se jää ensi jouluun. Sitten lapsetkin ovat jo isompia. Suunnittelin, että sukasta löytyisi aina jotain pientä kivaa joulutarrasta klementtiiniin. Ja sitten siinä voisi olla joka päivälle jokin kiva pieni juttu, jonka voisimme yhdessä tehdä joulua odotellessa. Jos tämä blogi on vuoden päästä vielä pystyssä, niin katsotaan, minkälainen kalenterista syntyi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *