Äitiys, Keittiössä, Vauvanruoka

Ihan soseessa

Meillä on oltu ihan soseessa läpi joulupyhien ja sama meininki jatkuu uutena vuotena. Soseisen aivotoiminnan syynä ei kuitenkaan ole humala vaan iltojen pitkittyneet väsymystaistelut ja liian lyhyet, pätkittäiset yöunet. Nöttis uhmaa ja kapinoi iltaisin eikä pinnasängystä juniorisänkyyn siirtyminen ole sujunut haasteitta. Samaan aikaan Veikka-Boika hulinoi, minkä kerkeää. Syynä varmasti tämän hetkinen huima kehitys, mutta myös jo näin varhain puhjenneet ensimmäiset kolme hammasta! Soseessa siis ollaan koko porukka, mutta tämä juttu kertoo kuitenkin vauvan soseista.

Sosepostauksia tulee jatkossa enemmänkin, sen lupaan. Minulla on olemassa vihkonen, jossa on raapustettuna useita itsekehiteltyjä vauvanruokareseptejä. Nyt olemme kuitenkin vasta siinä vaiheessa, että tutustutaan puhtaisiin, yksittäisiin makuihin. Lihat, kalat ja viljat ovat vielä kiellettyjen listalla, joten tässä tekstissä keskitytään ainoastaan kasvikunnan tuotteisiin.

Meillä molemmat lapset ovat aloittaneet kiinteisiin ruokiin tutustumisen nelikuisina. Kuopuksemme Veikka-Boika täyttää vuoden ensimmäisenä päivänä viisi kuukautta joten soseet ovat olleet kuvioissa kuukauden verran. Mielestäni kiinteisiin ruokiin tutustuminen on mukavaa aikaa vauva-arjessa. On ihanaa seurata vauvan reagointia uuteen makuun ja pientä suuta, joka mutustelee ja samalla opettelee myös uusia motorisia taitoja. Olen kuullut joidenkin puheterapeuttien puoltavan aikaista soseiden aloittamista juuri suun motoriikan kehityksen vuoksi. Nämä meidän vintiöt kun ovat molemmat olleet hyvin aktiivisia vauvoja, on ajoittain tullut olo, ettei pelkkä maito edes riitä. Niinpä kiinteät on aloitettu mielellään jo hyvissä ajoin. Ja koska vauvat ovat olleet vasta nelikuisia, ei sormiruualla aloitus ole tullut kyseeseen puuttuvien taitojen vuoksi. Sormiruokia lisäsimme Nöttiksen kohdalla myöhemmin soseiden rinnalle ja niin tulemme varmasti Veikka-Bojankin kanssa tekemään.

Nöttiksen kanssa minulla ei ollut ensin juurikaan suunnitelmaa soseiden suhteen. Neljän kuukauden lähestyessä menin kauppaan ja ostin bataatin, soseutin sen ja pakastin pieniä annoksia pakkaseen. Ja hetkessä olin DIY-koukussa ja valmiin sosepurkin ostaminen tuntui tosi väärältä. Keittelin tai valmistin uunissa kaikki kasvikset ja juurekset kunnes Nöttis ennen puolen vuoden ikää tuli kipeäksi eikä ruoka oikein maistunut. Päätin ostaa jonkun hedelmä-Piltin, jotta neiti saisi edes jotain ravintoa ja nestettä samalla. Eikä ratkaisu ollutkaan niin kummoinen. Siitä lähtien ostimme hedelmä- ja marjasoseet usein purkissa, mutta kaikki muut tein edelleen itse. Vasta myöhemmin olen tajunnut, ettei valmis Piltti-ruoka silloin tällöin ole ollenkaan huono ratkaisu vaan kyse on terveellisestä, vauvalle sopivaksi tehdystä ruuasta. Ja olemme ostaneet nimen omaan Pilttiä, koska se on kotimainen tuote.

Mitään tähtitiedettä ei soseiden valmistus itse kuitenkaan ole. Suurin osa makupaloista kypsyy keittämällä tai höyryttämällä tai jotkut kuten esimerkiksi tomaatit on paras kypsentää uunissa. Tosin muun muassa perunaa voi valmistaa keittäen tai uunissa, koska kypsennystavasta riippuen sen makuprofiilikin hieman muuttuu. Sitten surautetaan kaikki sauvasekottimella soseeksi. Lientä mukaan sen verran, minkä paksuista soseesta haluaa. Silikoniset konvehtimuotit käyvät loistavasti pienten annosten pakastamiseen. Myös jääpalamuotit ovat hyvä vaihtoehto, mutta jäykkyytensä vuoksi sosepalat on hankalampi irrottaa. Palat säilyvät pakastimessa hyvänä muutaman kuukauden. Nöttikselle minulla oli tapana tehdä hirveät varastot pakkaseen, mutta nyt ollaan otettu rennommin. Sose kun on helppo valmistaa siinä samalla, kun muulle perheelle keittelee esimerkiksi lisukekasviksia tai keittoa.

Ja mihin tahtiin soseet pitäisi sitten aloittaa? Sen tahdin määrittää mielestäni vauva itse. Nöttis oli varsinainen ihmevauva ja hallitsi lusikasta syömisen heti ensimmäisellä kerralla. Olisi vetänyt varmasti kaksi ruokalusikallista saman tien. Ihmettelinkin, että mitä nämä löpinät lusikankärjellisistä oikein ovat kunnes syötin Veikka-Boikaa ensimmäistä kertaa… Hän vaikutti olevan ihan pihalla siitä, mitä nyt tapahtuu ja työnsi bataattia kielellä ulos suustaan sitä mukaa kun yritin antaa sitä takaisin. Eikä kyllä uponnut ekalla kerralla edes sitä lusikankärjellistä eikä vielä tokallakaan. Nyt alkaa mennä jo paremmin, kun on kuukausi harjoiteltu. Olemme molempien lasten kohdalla edenneet melko tiheään tahtiin uusien makujen kanssa, mikä tänä päivänä on suosituskin allergioiden välttämiseksi. Nöttiksen kanssa tahti oli kovempi, koska hän alkoi heti ensimmäisestä päivästä lähtien syömään kunnolla. Veikka-Bojan kanssa tutustuminen on tehty hieman hitaammin, koska koko hommaa on pitänyt harjoitella ihan toisella tavalla.

Nöttis pääsi viiteen päivittäiseen ateriaan ehkä reilussa kuukaudessa. Ensin lisättiin maidon rinnalle kasvis/juures-lounas, ehkä viikko siitä kasvis/juures-päivällinen. Sitten viikko sen jälkeen välipalaksi hedelmää tai marjoja. Viiden kuukauden iässä lisättiin vielä aamupuuro ja lopuksi iltapuuro. Tällöin lisättiin lounaalle myös liha, kala tai kananmuna. Myöhemmin vielä toinen annos päivälliselle tai vaihtoehtoisesti joku kasvikunnan protsku. Veikka-Bojan ateriarutiineihin kuuluu tällä hetkellä yksi tai kaksi kasvis- ja yksi hedelmäannos päivässä.

Itse koen hyväksi, että juureksiin ja kasviksiin tutustutaan ensin kunnolla ja vasta sitten tulee makeammat hedelmät ja marjat. Veikka-Bojan kanssa tämäkään ei ole mennyt ihan samalla tavalla kuin Nöttiksellä meni ja kaveri tuntuu olevan siskoaan nirsompi. Nöttis oli vetänyt perunat, bataatit, porkkanat, parsa- ja kukkakaalit, tomaatit, palsternakat, paprikat, kesäkurpitsat ja sipulit hyvällä ruokahalulla ennen ensimmäistäkään hedelmää ja banaani oli ensimmäinen, jonka kohdalla hän vähän nyrpisti. Veikka-Boika on nyrpistellyt vähän kaiken kohdalla ja ehti maistaa vain perunaa, bataattia, porkkanaa ja parsakaalia kunnes jo annettiin päärynää ja luumua joulun kunniaksi.

Ja sitten ne allergiat. Niiden pelko on ikävin varjopuoli soseilun aloittamisessa, mutta itse ainakin olen tehnyt huomion, että Nöttiksen kanssa niitä jännitti hirveästi, mutta nyt tuskin tulee edes ajateltua, että allergian mahdollisuuskin on olemassa. Meillä on käynyt tuuri eikä allergioihin olla törmätty. Toivottavasti ei törmätä jatkossakaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *