Äitin omat jutut, Hyvinvointi, Jorinoita ja hajatelmia, Kotoillaan

Hygge ilta

Olimme kaikki väsyneitä patikoinnista ja istuimme puolinukuksissa mökin tulisijan äärellä yllämme väljät puserot ja jaloissamme villasukat. Ainoat äänet olivat kiehuvan padan porina, takkatulen rätinä ja silloin tällöin kuulunut hörppäys, kun joku siemaisi glögiä lasistaan. Sitten yksi ystävistäni rikkoi hiljaisuuden. ”Voiko tämän hyggempää enää olla?” hän kysyi retorisesti. ”Kyllä”, yksi tytöistä totesi hetken kuluttua. ”Jos ulkona raivoaisi myrsky.” Me kaikki nyökkäsimme.

– Meik Wiking Hygge-kirjassaan

Niinpä. Hyggestä tekee vielä hyggempää se jos kontrasti ulkomaailmaan korostuu. Silloin oloilu sisällä tuntuu vieläkin turvallisemmalta. Meillä ulkona pauhaa lumimyräkkä. Siitä huolimatta perinteeksi muodostuneeseen tapaan lähdin lasten kanssa mummilaan tiistai-saunaan. Matka ei ole pitkä, mutta jo pieni matka tuolla tuivertavassa puuskatuulessa ja lumipyryssä teille kasautuneiden lumidyynien keskellä tuplarattaiden kanssa sai hien nousemaan pintaan. Osan matkaa vaunuja piti vetää perässä, kun työntäen emme päässeet mihinkään. Lapset kiljuivat molemmat ääneen, kun tuuli riepoi päin kasvoja ja vaunukoppaan asti. Sekös tämän emokarhun sai vielä suurenpaan adrenaliinin valtaan eikä matkan teko todellakaan ollut mitään herkkua. Perille päästyämme oven mentyä kiinni saimme hengähtää.

Hämyinen, lämminsävyinen, hiljainen sauna tuntui vielä normaaliakin paremmalta. Olisin voinut istua löylyn lämmössä ties kuinka kauan. Ainoa, mikä olisi tehnyt tästä vielä hyggempää, olisi ollut oikea tulisija kiukaan kivien alla sähkön sijasta.

Sitten söimme yhdessä. Mummi oli valmistanut oman herkullisen mukaelmansa Igorin kanasta, jota kypsytetään uunissa ainakin tunnin verran. Sekin on melko hyggeä, sillä hygge-ruuan nyrkkisääntönä on, mitä kauemmin ruuan kypsyminen kestää, sen hyggempää se on. Ruokailun jälkeen ilta kului mukavasti yhdessä legoilla rakentaen, piirtäen ja muistipeliä pelaillen. Tai kuten Nöttis sanoo muistipalapeliä pelaten, joka on minusta hauskaa sillä onhan Muistipalapelit ihan törkeän hyvä Stam1nan biisi. Iltakahvi sai seurakseen suklaata eikä kahvipöydässä puhuttu politiikasta tai muusta epähyggemäisestä vaan kaikesta mukavasta.

Nyt lapset ovat nukkumassa ja kirjoittelen tätä juttua viltin alla ylläni puklulta haiseva villapaita, hyggepöksyt eli lokoisat olohousut, joita ei julkisesti kehtaa käyttää ja villasukat. Mukissa on höyryävän kuumaa teetä ja pöydällä palaa kynttilät. Hiljaisuuden rikkoo ulkona kovaa tuivertava tuuli. Istun sohvan nurkassa, jossa istun aina, kun minulla on oma hetkeni menossa eli tämä taitaa olla minun hyggesoppeni. Ehkä avaan vielä hetkeksi ennen nukkumaanmenoa Hygge-kirjani, koska sen lueskelu on aina yhtä rentouttavaa ja saa minut rakastumaan hyggeilyyn yhä enemmän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *