Jorinoita ja hajatelmia, Kuulumiset

Elämä on hyvää

Enpä ole tainnut kirjoitella kohta pariin viikkoon yhtään mitään! Kymmenen tekstiä on kesken, mutta aika tai aivotoiminta eivät ole nyt riittäneet niiden viimeistelyyn. Siispä aloitan näin kevyesti. Kuulumisilla pitkästä aikaa. Mutta vähän erilaisella twistillä.

Idea tämän jutun sisältöön lähti facebookista, jossa on viime aikoina kiertänyt Elämä on hyvää -haaste. Positiivisia, hyvän mielen juttuja jaetaan muiden kanssa 10 päivän ajan. Haasteessa oleellista on laittaa vain kuva ilman höpinöitä, mutta itse lähden tässä nyt hieman erilaisella meiningillä liikenteeseen. Katselin kuviani viimeisten 10 päivän ajalta ja huomasin niiden kautta, mitä kaikkea hyvää niihin 10 päivään on mahtunut. Päätin löytää kuvista 10 eri asiaa, jotka ovat tehneet elämästä hyvää.

Arjen miellyttävyys on hyvin pitkälti omasta asenteesta kiinni. Olen ollut viime aikoina ihan liikaa ärrimörri-tuulella. Positiivisuus on unohtunut lakanoihin heti aamusta, kun kello 5.15 on tiennyt makoisten yöunien olevan ohitse tai sitten positiivisuus on kadonnut pyykkivuorten ja puklurättien sekaan tai jäänyt valtavan uhmakohtauksen jalkoihin. Juuri siitäkin syystä tämä positiivinen tutkimusmatka omaan arkeen oli ihan hauska juttu tehdä. Eli mitä hyvää 10 päivään on mahtunut?

  • 1. Auringonnousut. Tuosta herätys 5.15 päästään heti ensimmäiseen hyvän mielen tuottajaan. Siihen, että saa nähdä ja kokea auringonnousun. En todellakaan ole mikään aamuihminen, mutta olen jo lapsesta asti halunnut olla. Nimittäin ihan joka kerta, kunhan keskeytyneiden yöunien aiheuttamasta aamuketutuksesta selviää, tulee ihan mahtava fiilis olla hereillä törkeän aikaiseen! Aamutuimaan ensimmäisten auringonsäteiden helliessä poskipäitä kahvinkeittimen rätinä ja puurokattilan porina kuulostavat vaan niin paljon paremmalta kuin jos kello olisi enemmän ja aurinko jo korkealla. Silloin tuntuu, että päivää on mielettömän paljon edessä ja ehtii tehdä mitä vaan. Elämä on hyvää. Oikea ikkunan läpi napattu otokseni auringonnoususta viime viikolla oli melko floppi joten arkistokuvaa kehiin.
  • 2. Prisman kaupanpäälliset. Prisma-lastin mukana tulee joskus mukavana yllätyksenä jotakin ylimääräistä, ihan tarkoituksella. Ensin sitä ehtii hetken tuumata, että keräilijällä on mennyt nyt pieleen kunnes tajuaa, että kyse onkin jälleen ilmaisesta näytteestä. Viime tilauksen mukana saatiin kokonainen litra kauramaitoa ja supermyslipussi. Pieni suuri asia, jonka seurauksena asiakkaan hyvä mieli.
  • 3. Vauvajumppa. Olen sitä suunnitellut jo pitkään, mutta vihdoin tuli toteutettua. Nöttiksen kanssa käytiin aikoinaan vauvajumpparyhmässä koko kevät, mutta nyt homma on ollut tahmeampaa, kun se on pitänyt toteuttaa kotona, ilman ryhmää ja ilman energistä vetäjää, joka on ammattitaidolla suunnitellut tuokion valmiiksi. Toivottavasti tästä nyt kehkeytyisi jonkinlainen tapa. Hetkeksi, koska ei Veikka-Boika enää ole edes niin kiinnostunut olemaan mukana. Meinaan kirjoittaa erillisen jutun vauvajumpasta, kunhan saan aikaiseksi ottaa vähän kuvamateriaalia.
  • 4. Kevät. Aurinko, lämpö, päivien pidentyminen, luonto heräilee talviunestaan, kevätkukat täyttävät pihat, puistot, metsät ja pientareet, metsäpolulla voi kuunnella lintujen kevätkonserttia. On vähemmän puettavaa, lähdöt kotoa eivät ole enää ihan niin suuria taisteluita. Hiekoitushiekat siivotaan pois teiltä, katupöly vähenee, kaupunkimaisema alkaa näyttää kesäiseltä. Jäätelökioskit ovat ilmestyneet tutuille paikoilleen. Leikkikentällä on paljon helpompaa temmeltää ilman talvihanskoja ja pitkävartisia saappaita. Kevät, kevät, kevät!
  • 5. Kierrätys. En ole puoleen vuoteen edes käväissyt facebookin paikallisessa kirppariryhmässä. Nyt kuitenkin päätin laittaa myyntiin parit vauvajutut, joita emme enää tarvitse. Ja ne menivät heti! Enempää ei tarvittu, aktivoiduin hommassa 100%. Nyt on hankittu lapsille vaikka ja mitä tarpeellista eikä kukkaro ole keventynyt juuri yhtään. Vieläpä samaan syssyyn lasten serkkujen äiti kutsui minut penkomaan heille pieneksi jääneitä vaatteita ja palasin kotiin kenkä- ja takkikasan kanssa. Muutama lelu ja kesähepenekin oli tarttunut mukaan. Enkä maksanut tästä lystistä muuta kuin bensakulut. Toisen roska on toisen aarre. Ja luonto kiittää.
  • 6. Pienet lisätienestit. Liittyen aktivoitumiseen kirppariporukassa. Urakoin kaikki tähän mennessä pieneksi jääneet lastenvaatteet fb-kirpparille myyntiin. Voi hyvä tavaton, kuinka paljon niitä onkaan! Tämä on ollut myös yksi syy siihen, että blogin kirjoitteluun ei ole ollut enää aikaa. Kirpparipuuhastelu netissä on kyllä ihan mukavaa touhua etenkin, kun vaatteet menevät kaupaksi. Ja vaikka hintaa on keskimäärin euro per vaate, kertyy pieniä lisätienestejä yllättävän suuri määrä. Hommasta saa triplasti hyvän mielen, kun vaate jatkaa elämäänsä jonkun sitä tarvitsevan yllä ja itse saa kaappeihin tilaa ja euroja pankkitilille. Toisaalta pikkuruisista paidoista ja housuista luopuminen on vähän haikeaakin. Missä välissä minun vauvani kasvoi näin isoksi!?
  • 7. Lasten kasvu. Niin, minne ovat meidän vauvat kadonneet? Kohta ei voi puhua enää vauvataaperocombosta vaan pikkulapsiarjesta. Veikka-Boika on viime päivien aikana kokenut hirmuisesti uutta. Hän on siirtynyt vaunukopasta rattaisiin, ollut ensimmäistä kertaa elämässään keinumassa ja hiekkalaatikolla sekä päässyt tutkimaan ja näpelöimään lumen alta paljastunutta pihamaata. Nöttis tarinoi ja touhottaa ja osaa paljon asioita. Leikit kehittyvät kokoajan. Yhä enenevissä määrin lapsista alkaa olla seuraa toisilleen. Nöttis antaa Veikka-Bojalle vauhtia keinussa ja kylvyssä molemmat läiskyttävät vettä suurin piirtein kilpaa, katsovat toisiaan ja kikattavat. Toki myös erimielisyyksiä, möykkäämistä ja kiljumista riittää, kun vielä ne leikit eivät aina ihan kohtaa. Nöttis rakentaa legoja ja Veikka-Boika haluaisi vain rikkoa rakennelmat. Ja tietysti molemmat haluavat aina leikkiä juuri samalla lelulla samaan aikaan.
  • 8. Siskon piha. Kun omaakaan ei ole. Nöttis on aivan hullaantunut siskoni pihasta ja haluaisi sinne joka päivä keinumaan ja ihmettelemään pupun papanoita. Tämä pihavillitys on herättänyt oman pihahaaveiluni jälleen uuteen kukoistukseensa. Ja ollaan vähän tutkailtukin, millaisia talomarkkinoita olisi tarjolla. Nyt ulkoilu vaatii aina sen lähtemisen, omalle pihalle voisi vain mennä. Siinä on iso ero, vaikkei se siltä kuulostakaan.
  • 9. Ystävät. Korona-aika on rajoittanut ihmisten tapaamista ja etenkin sitä, mitä heidän kanssaan voisi tehdä, kun ei mitkään paikat ole auki eikä ryhmiä järjestetä eikä oikein kyläänkään ole soveliasta mennä. Siispä ulkotreffit ovat olleet pelastus, jottei täysin ole tarvinnut erakoitua. Kuitenkin huomaan, että korona-aika on tehnyt minusta passiivisemman sosiaalisen elämän suhteen. En tiedä, kiittääkö kevättä vai mitä, mutta viime aikoina olo on ollut energisempi ja ollaan taas tavattu jonkun verran enemmän ystäviä ja kavereita. Sekä aikuisia että lapsia. Ja se on ollut tosi kivaa. Sekä aikuisista että lapsista.
  • 10. Balanssi. Viime viikolla tuntui todella siltä, että meidän arki oli kivassa tasapainossa. Olin pari kertaa lasten kanssa menossa ja mies sai hengähtää kotosalla. Pari kertaa olin omineni menossa ja mies sai hoitaa lapset. Minä sain hengähtää. Olin lenkillä, nautin luonnosta ja ystävän seurasta, kävin saunomassa ja söin pizzaa. Arki rullaa mukavammin, kun siitä osaa ottaa hetken tauon. Viikonloppuna sen sijaan ulkoiltiin koko perheen voimin, mikä sekin on tärkeää. Kotona ollessa on melkein aina jotain tehtävää. Toinen on lasten kanssa ja toinen laittaa ruokaa tai siivotaan tai ripustetaan pyykkiä ja sitä rataa. Kun lähdetään ulos ovesta, päästään nauttimaan yhdessä olosta ihan rauhassa. Tällaisia viikkojen pitäisi olla aina. Käytän jälleen arkistokuvaa, joka jotenkin kuvastaa tätä tasapainoa ja mielenrauhaa niin hyvin.

Suosittelen kaikille tällaista positiivisuussukellusta omien kuvien sekaan. Nimittäin siinä huomaa, miten paljon kaikkea arjessa oikeastaan tapahtuu vaikka ajoittain tuntuu, että se on aina tätä samaa. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Elämä on hyvää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *