Äitiys, Jorinoita ja hajatelmia

Blogin aloittaminen

Muutama viikko sitten tapasin ystävääni aasialaisen ruuan merkeissä. Ilman lapsia. Se jos mikä on minulle tätä nykyä erittäin vieras sanapari, liiankin vieras. Siksi olenkin tehnyt päätöksen, että hetkistä ilman lapsia tulisi säännöllinen osa elämääni. Että muistaisin välillä olla muussakin kuin äidin roolissa. No, se miten tämä päätös on käytännössä toteutunut, onkin eri juttu…. Mutta ei siitä sen enempää. Nyt kuitenkin, kun ystävän kanssa oli tilaa keskustelulle aikuisten kesken, tuli puheeksi tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet.

Olen pähkäillyt pitkään, mitä ihan oikeasti haluaisin tehdä isona. Ihan varma en ole vielä koskaan asiasta ollut. Nykyinen työni sosionomina on toki antoisaa ja mielenkiintoista, mutta ajoittain kaipaisin jotain muuta. Luovana ihmisenä haluaisin työnkin sisällön olevan nykyistä luovempaa. Siinä ääneen mielessä vilahtaneita vaihtoehtoja kertoessani ystäväni kommentoi, että minun pitäisi alkaa kirjoittamaan blogia. Aluksi mietin, että joo, se voisikin olla ihan kivaa. Mutta asiaa enemmän mietittyäni aloin innostumaan tosissani. En suorastaan ammatillisessa mielessä (ainakaan näin alkuun) vaan ihan harrastuspohjalta. Blogin kirjoittaminen vastaisi moneen juttuun, mitä elämässäni kaipaan ja pääsisin kirjoittmaan ihan just siitä, mistä haluan. Ja kuten edellisessä postauksessa kerroin, on kirjailijan ammatti ollut pikkutyttönä unelmani. Mitään fiktiivisen romaanin kirjoittajaa minusta ei tulisi ikinä vaan mieluummin kirjoittelisin edes jossain määrin tosielämään pohjautuen. Ja niinhän blogatessakin tehdään. Aloin ottamaan selvää, miten asiassa kannattaisi edetä.

Aiemmat blogit olen luonut Bloggeriin, mutta nyt halusin jotain uutta. Siksipä päätin valita WordPressin. Hieman emmin kyllä, että kannattaako tämä juttu nyt oikeastaan. Mitä jos homma tyssääkin alkuunsa? Mitä jos minulla ei koskaan ole aikaa silloin, kun olisi inspiraatio tai fiilistä silloin, kun olisi aikaa kirjoittaa? Mitä jos aiheet loppuvatkin kesken? Mitä jos ei tätä kukaan edes lue? Niin ja niitä blogejahan on jo miljoona muutakin, miten sieltä viidakosta muka erottuu? Mutta mitä turhaan miettimään liikoja. Pääasia on, että päätin hypätä rakastamani harrastuksen eli kirjoittamisen pariin ja kaikki muu menee omalla painollaan.

Sitten ennen WordPressin hankintaa pitikin keksiä blogille joku nimi. Niitä nimiähän vilisi päässä jos jonkinmoisia. Ihan ykkössuosikkini oli ”Matkalla Motowniin” lainaten Leevi & the Leavingsin biisiä. En vielä vähän aikaa sitten olisi kuvitellutkaan samaistuvani kyseisen kappaleen sanoitukseen, mutta pitihän sekin päivä nähdä.

Meidän äiskä on huippuhäiskä,
kun hommiaan se hoitelee.
Ja saunanlauteilla yrttihauteilla
vartaloaan voitelee.
Kun on seikkailumieltä ja haisee hieltä
vaikka kotona vain lusiikin.
Niin vailla paineita, puhdistusaineita
voi löytää Motown-musiikin
.

Puuterihuisku tai märkä muisku
joskus poskelle voi mäjähtää.
Kun kesken keittelyn, lautasten heittelyn
keittiössä räjähtää.
Siinä väännetään itkut ja kastikkeen litkut
taas kun broileri on karrellaan.
Mutta hymyillen vienosti tilanteen hienosti
voi hoitaa sananparrella
.”

Etenkin kohta ”kun on seikkailumieltä ja haisee hieltä vaikka kotona vain lusiikin” kolahtaa kummasti! Sellaista se äitinä oleminen joskus on. En kuitenkaan päätynyt nimeämään blogiani biisin mukaan. Yritin miettiä jotain nokkelaa, mutta kuitenkin blogia kuvaavaa. Arjen viemää? Vähän niinkuin Tuulen viemää. Ei. Sitten on Fitnesspäiväkirjat ja Prinsessapäiväkirjat, mun blogi voisi olla Silmäpussipäiväkirjat. Ei. Arjen vuoristorata kuulosti vähän turhan hurjalta, ei tämä nyt ihan niin kaaosta yleensä ole. Entäs Arjen karuselli. Se on loistava! Ja monisyinen. Arjen karusellissä on hauskaa, mutta hetkittäin se on kuin arjen karu selli. Ja sitten se kuvastaa myös sitä hektisyyttä, mikä näihin ruuhkavuosiin liittyy. Löysin kuitenkin toisen lähes samannimisen blogin joten päätin tämänkin loistoidean unohtaa. Arki rullaa, vai rullaako? Arki, elämä, äitiys. Äh tosi kuivaa. Arjen sankari tai Arjen pyörittäjä. Tylsää. Lopulta blogi ihan vaan omalla nimellä alkoi kuulostaa jotenkin tyylikkäältä. Vaikkei siinä ole mitään nokkelaa eikä se kuvaa blogia mitenkään. Sillä siis mennään!

Okei, tämä alku onkin ollut melkoisen takkuista ja hermoja raastavaa. En todellakaan ole mikään tietokonenörtti enkä älyä näistä jutuista mitään perusosaamisia kummempaa. Koodauksesta en tiedä hölkäsen pöläystä ja olisi kuitenkin kiva, että blogin ulkoasu vastaisi mielessäni olevaa kuvitelmaa. Niinpä tätä luonnosta jo kirjoittaessani kamppailen yhä kaiken maailman vimpainten ja teemojen kanssa. Siispä jääkin nähtäväksi millainen pulla tulee uunista ulos, kun päätän tämän blogini julkiseksi mäjäyttää. Mutta luotan siihen, mitä olen muutaman pidempään bloganneen kirjoituksista lukenut. Blogi ja bloggaaminen kehittyy ja taidot bloggaamisen myötä eikä alussa kannata ottaa liikaa paineita ulkoasusta sun muusta, koska vaihtoon ne menevät joka tapauksessa kuitenkin. Ja luulen, että se on justiinsa näin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *